Scuderia Naftalin

Scuderia Naftalinin kisaviikonloppu alkoi surullisissa merkeissä - onneksi kuitenkin vain kaluston osalta, Ekku oli perjantaina harjoittelemassa ja jostain syystä ajautui aavistuksen valkoisen viivan ulkopuolelle kiihdyttäessään alas harjulta kohti pääsuoraa - ja Ahvenistolla tunnetusti asfaltti loppuu, nurmi alkaa ja kaide kutsuu heti eikä melkein! Tuloksena Suomen nopeimman (tai ehkä tooiseksi nopeimman, jos vielä muistellaan historiaa ja miten Kaimaania on viety aikojen alussa) herbaarion titteli! Sääli, Ekun kisaviikonlopusta tuli sitten pelkkää muiden menon katselua.

“aito Historic-menopeli kasvaa sammalta” oli Ekun oma kommentti autonsa tilasta.

Tällä kertaa kisoissa oli mukana taas joukko ruotsalaisia ja yksi norjalainen F Vee. Monivuotinen Ahvenisto-kilpailija Svenna Hedman oli myynyt nopean autonsa vähemmän nopealle kuskille eli Bo Petterssonille joka ei tiedä että sinisellä lipulla on syytäa antaa tilaa takana tulevalle nopeammalle autolle ja että ajolinjaa saa vaihtaa vain kerran per suora, ei 100 kertaa (ja että yleensä kun Apparalla esim lähdetään ylös mäkeä varikkosuoralla, jalka on kaasulla, ei jarrulla!) - no, tuollainen ajotyylihän teki kisasta mielenkiintoisen, varsinkin Caj Hasselgrenille ja Scuderia Naftalinin Tapanille jotka joutuivat etsimään ohituspaikkaa välillä oikealta, välillä vasemmalta…vahinko vain että kärki karkasi siinä vaiheessa ja jäljelle jäi vain ajamisen ilo - toisaalta, oma vika jos päästää jo startissa hitamman auton edelleen.

jonossa

ja rivissä

Vahingosta viisastuneena sekä Tapani että Caj lähtivät rivakammin toisessa kisassa ja Bosse jäi kauaksi taakse. Tällä kertaa Tapanin eteen kiilasi norjalaisten ainoa edustaja, joka kisan puolivälissä aiheutti ylimääräistä ohjelmaa Tapanille -varikolta ylämäkeen mentäessä norski missasi vaihteen, hidasti ja oli jäädä Kaimaanin jalkoihn. Vain Tapanin nopea ja tiukka jarrutus pelasti Ronny Bogen-Jenssenin hienon Beach Carin peräpään vaurioilta (ja luultavasti ulosajolta), mutta pahaksi onneksi jarrutus sattui juuri samaan paikkaan missä koppiautot olivat aiheuttaneet edellisen lähdön kolarisuman ja siinä paikassa ollut runsas öljy yhdistettynä jarrutukseen ja ratilla tehtyyn väistöliikkeeseen johti luonnonlakien mukaiseen spinnaukseen, onneksi kuitenkin “vain” radan poikki ruoholle eikä rengaskasaan! Vaistomainen jarrutus ja koneen pito käynnissä sekä nopea paluu asfaltille ja Kaimaani pääsi taas ajamaan takaa Bossea joka livahti ohi Tapanin sutiessa ruohikolla -

ensin startti, sitten keltaiset liput

ja perässä seuraava “taistelupari” 

- vähältä piti etteivät myös Päivi Vuori ja Scuderia Natalinin Carita päässeet ohi, silloin olisi tallin sisäinen kamppailu ollutkin toisenlaista. Bosse saatiin kuitenkin kiinni, mutta ohittaminen ei onnistunut kierrosten loppuessa kesken. Carita tosin pääsi Päivin ohi pari kierrosta ennen maalia ja toi tiimille heti seuraavan paikan Tapanin jälkeen.

Juha tuli maaliin Päivin vanavedessä ja epäonnen-Ekku ei siis päässyt starttaamaan lainkaan. Kierrosajat tiimimme kuljettajien osalta paranivat edellisiin vuosiin verrattuna (vaikka vuodet eivät olekaan täysin vertailukelpoisia sääolosuhteiden vaihtuessa) - ja kärki on taas lähempänä. Parhaiden kuskien / nopeimpien autojen ajat eivät ole parantuneet muutamaan vuoteen ja radan kierrosennätys Formula Vee -luokassa lienee edelleen Scuderia Naftalinin Veemax Mk IVB -autolla (eli tunnetulla Keken formulalla) tiimin nykyisen mekaanikon Japen ajamana. Mikäli jollain lukijallamme on parempaa tietoa, kertokaa meille, tämä on siis epävirallinen tieto. Ja mukaan ei lasketa kisoissa diskattujen kuskien ajamia aikoja, varsinkaan ulkomaalaisten autojen säännönmukaisuudesta kun ei valitettavasti ole täyttä varmuutta. (Edellä mainittu “epäilys” ei missään nimessä ole epäluottamuslause kisojen katsastustoimintaa kohtaan, katsastajat tekevät hyvää työtä sovittujen sääntöjen ja resurssien puitteissa, kyseessä on vain tiimimme näkemys siitä, että tällaisissa merkkiluokissa pitäisi olla meilläkin sama käytäntö kuin esim Australiassa Formula Vee -luokassa tai yleensä maailmalla merkkiluokissa = tietyt etukäteistarkastukset jo ennen kauden alkua ja moottorin/vaihdelaatikon sinetöinti, jotta vältytään turhalta spekuloinnilta jota taas sai kuulla varikolla tämänkin kisan yhteydessä. Tämän voisi toteuttaa myös vapaaehtoisuuden pohjalta, kuten olemme jo aikaisemminkin esittäneet.)

Onneksi ei tullut mekaanikoille töitä, varikolla oli rauhallista, tässä alan veteraani Veijo Brandes mietteissään Kaimaanin edessä.

Viikonlopun paras suomalainen Formula Vee -kuski oli Jyrki Laine (sorry Antti R, olit nopein mutta kun Super-Veetä on vain yksi niin puhumme tällä kertaa näistä yksikaasari-Vee-autoista meidän sivuilla ja “vedämme kotiinpäin” - tuo parhaan titteli kuuluu kyllä teille molemmille, eri luokissa, unohtamatta toista Anttia 2-kaasariluokassa -ehkä jo ensi kaudella saadaan lisää myös näitä todella nopeita formuloita!!)

tässä vielä Tommin takana, mutta ei kauaa

- äänekkäät taputukset Scuderia Naftalinilta Jyrkille ja Jannelle & Eevalle ja muille tytöille ja pojille Jykän menestyksen takana!

Jälkikasvua on Jyrkin tiimillä myös - odottakaas vaan…

Yllä olevista hienoista kisakuvista kiitokset Timo Narhille, muut kuvat Scuderia Naftalin ja Laineen Jykän kotialbumi.

Jos kuvassa ei näkyisi auton merkkiä voisi melkein kuvitella että kyseessä on ruotsalainen formulakuski

- toisaalta, koppiautopuolella sattui ja tapahtui paljon, tässä muutama esimerkkitapaus

Mico Wikström onnistui nappaamaan myös hyviä kuvia radan varrelta - tässä alla pieniä tyylinäytteitä (vaikka ilmeisesti digikameran muistikortti hieman extratöitä aiheuttikin tuona viikonloppuna)

…ja vielä lopuksi osanottomme ja pahoittelumme, Esko Kumpulainen ja vetoakselit - eivät oikein sovi yhteen!!!!