Scuderia Naftalin

Historic – kausi 2009 on nyt sitten avattu virallisesti Jurvassa 6-7.6. pidetyillä kisoilla.

Scuderia Naftalin yhdessä nipussa. (kuva: Mico Wikström)

Ensimmäiseksi kiitokset paikalliselle seuralle hienoista puitteista ja hyvistä järjestelyistä – jopa se tilattu auringonpaiste saatiin radalle sunnuntaina ja varsinkin kalustoa pakatessa kotimatkaa varten tuli jo jopa pienoinen hiki! Hikoilu lienee kuitenkin vain merkki siitä että fyysinen kunto oli ilmeisesti päässyt rapistumaan ainakin Scuderia Naftalinin miespuolisilla jäsenillä.

Tiimin tulokset eivät aivan vastanneet odotuksia – tosin Formula Vee -luokassa (ja nyt puhutaan niistä aidoista ja alkuperäisistä “ykskaasari-formuloista” vuosilta 1966-71) molempien lähtöjen voitto tuli tiimiin kuuluvan Josette Saraskosken aikaisemmin ajamalla Veemaxilla, kuskina oli nyt  Kai BÃ¥gman. ONNITTELUT sympaattiselle voittajalle, joka heti ekassa kisassaan pesi “vanhat ketut”   – on hienoa että laji saa uusia harrastajia, jotka sopeutuvat hyvin historic-harrastajien joukkoon.

Viikonlopun toiseksi nopeimman F Vee-kuskin tittelistä käytiin taas tasaväkistä kisaa tiimin Tapanin ja Jyrki Laineen välillä. Herrojen parhaat kierrosajat olivat tuhannesosien tarkkuudella  tässä:  1:26.697 ja 1:26.627  ja koska Jykä myös onnistui ajamaan podiumille molemmissa lähdöissä, ekan lähdön ulosajosta huolimatta, niin nostamme hattua ja toteamme Jyrkin olevan toiseksi nopein kauden tässä vaiheessa. Puolustavalle mestarille aivan oiva tilanne! (eikä kaduta että tiimimme majoitti Jykän ja Eevan lämpimään majaamme, teltasta jäätyneenä mutta kisaan sulatettuna Jyrkin tilanne olisi voinut olla toinen, mutta se ei ole reilua peliä!)

Aika-ajoissa kolme parasta: Kai BÃ¥gman 1:25.2 , Tapani Lehtinen 1:26.7, Jyrki Laine 1:27.2 ja aika-ajojen epäonnisin taas kerran Ekku, jonka ovea koputteli toinen kuski. Teko ei tietenkään ollut tahallinen, vaan menee kokemattomuuden ja ilmeisen “kisajännityksen” piikkiin. Onneksi hurjasta tilanteesta kaikki selvisivät ehjin nahoin ja toivomme ettei tapauksesta jäisi edes pysyviä psyykkisiä traumoja – oppia ikä kaikki! Ja jos tapahtuneen “jälkipuinti” varikolla tuntui ehkä hieman ankaralta, niin sekin menee samaisen “kisajännityksen” piikkiin. No hard feelings.

Quo vadis? (kuva: Mico Wikström)

Ensimmäinen kilpailu meni kyllä pilalle radalle yllättäen ilmestyneen öljyvanan johdosta – ensimmäisellä kierroksella rata oli aivan puhdas, toisella kierroksella öljyä olikin sitten melkein joka kurvissa ja suorillakin, ja tietenkin juuri ajolinjalla. Pieni moite lippumiehille, jotka eivät kyllä osanneet varoittaa öljystä riittävän nopeasti. Monissa lippupisteissä se oranssi-punaraitanen lippu jäi kokonaan käyttämättä koko kisan ajan.

Tapani spinnasi kerran, juuri hakiessaan ohituksella kakkospaikkaa (ja putosi kärjen vauhdista – sitten vielä jarrut jävät laahaamaan päälle kisan puolivälissä ja loppu onkin sitten helppo arvata, hyvä kun radalla pysyi ja mateli eteenpäin kuin täi tervasssa), Carita kertoi pyörähtäneensä kolme kertaa, Ekku ja Juha ilmeisesti osasivat hakea ajolinjansa paremmin eivätkä pyörähdelleet - onneksi kaikki kuitenkin pääsivät ehjinä maaliin, mutta Heikki Kovalaista siteeraten, tuosta ei jäänyt paljoa kerrottavaa lastenlapsille.

Erään  formulan kaasuvaijeri oli ekan startin jälkeen hiuskarvan varassa – kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ja toiseen starttiin tehdyn korjauksen jälkeen se venyi / löystyi eikä kone saanut riittävästi menovettä, joten täyteen vauhtiin sillä ei päässyt. Näitä kulissien takaisia faktoja ei aina isommissa formulakisoissa näytetä, mutta kun meillä ei ole mitään “haitekkiä” vaan vanhaa mekaniikkaa, niin paljastamme nämäkin kuvat . Nyt vaijeri on vaihdettu uuteen. Tallin tekninen johtaja ottaa täyden (poliittisen) vastuun tapahtuneesta – kunhan löydämme hänet.

Toisessa kisassa rata oli siivottu, mutta palkintokaappiin ei tullut uutta täytettä. “Jossittelemalla” voisi sanoa että tuomaristo välillävaikuttaa kisan lopputulokseen, joko antamalla rangaistuksen varaslähdöstä tai sitten katsomalla sormien läpi. Nyt molemmissa formulastarteissa tapahtui sellaista, mikä ainakin eräässä toisessa luokassa johti stop-and-go -rangaistukseen, mutta JOKO sitä ei tornissa nähty TAI sitten katsottiin että auton liikuttaminen ajamalla eteenpäin lähtöruudusta useita metrejä ei täytä varaslähdön määritelmää. Niin tai näin, tulokset pysyvät sellaisina kuin ne nyt ovat. Eikä sääntöjen mukaan lähtöä tuomaroivien henkilöiden virheistä voi edes tehdä protestia. Me emme ota tätä kisaamista niin tosissaan kuin ehkä jotkut toiset, mutta sallittakoon tämä huomautus siksi, että kohtelu olisi kaikille tasapuolista. Kun on säännöt laadittu, niin niitä pitäisi myös noudattaa ja noudattamista valvoa.

Kisassa käytiin taas kiivasta vääntöä ja rutistusta – toisilla sitä riitti enemmän, toisilla vähemmän. Ja nopeampi auto yleensä voittaa. Tosin kierrosajoissa hitaampikin auto voi olla nopeamman edellä, kuten nähtiin.

(kuva: Timo Närhi)

Säännöistä vielä sen verran että taas me kilpailijat olimme tyhmiä, kun emme edes ohjaajakokouksessa huomanneet kysyä mikä on rangaistus varaslähdöstä tällä kertaa – joskus se on aikasakko, joskus stop-and-go (ilmeisesti radasta riippuen?) mutta olisi mukava kuulla ja ymmärtää mikä pätee missäkin. Kisakutussa sitä ei ole mainittu. Tosin aivan yhtä tyhmää on olla katsomatta mitä päälippupisteellä näytetään – jos vaikka siellä näytetään jollekin kilpailijalle stop-and-go -merkkiä tai mustaa lippua, niin siitähän tuo sääntö sitten ilmenee. F Vee – lähdössä ei kyllä näytetty mitään merkkejä, joten piti vaan ajaa loppuun asti ja katsoa mihin se riittää, kuten suomalaisilla urheilijoilla on tapana sanoa.

Varikolla oli taas oikein leppoisa tunnelma – aamun pakkaskeleistä huolimatta.

Botniaringin uusi näyttötaulu on loistava uudistus – valot näkyivät todella hyvin, samoin jäljelläolevat kierrokset ja harjoituksissa sekä aika-ajoissa jäljellä oleva aika, siitä vielä erityiskiitos paikallisille järjestäjille!

Kiitokset myös Lintuharjun Ratsutilan Margitille ja Jormalle loistavasta majoituksesta ja ylläpidosta koko pitkän viikonlopun ajan! Tulemme taas ensi vuonna uudelleen…

Formulatiimin uusin kuljettajakokelas….ja tiimin omistama Suomen nopein ikäkauden 1966-71 (ja nykyisten) sääntöjen mukainen ns. 1-kaasari Formula Vee!

Scuderia Naftalinin sponsoroima kuljettaja vei tällä autolla Historic-mestaruuden useina vuosina peräkkäin ja sen aikaisempi kuljettaja nousi peräti F1:n maailmanmestariksi.

- -