Scuderia Naftalin

Jossain on varmaankin päätetty, että tänä vuonna sade alkaa kisapaikkakunnilla juuri silloin, kun avoautot eli formulat menevät radalle. Scuderia Naftalinin paikallinen fsääprofeetta ennusti tuon sateen n. viiden minuutin tarkkuudella, tosin, saman ennusteen olisi voinut tehdä lukemalla HRF:n kisa-aikataulua (no, tuskinpa kisajärjestäjillä niin hyviä yhteyksiä on että tasoittaisivat tehoeroja sateen voimalla - kisajärjestelyt ovat tiimimme mielestä olleet erinomaisen hyvät joka kilpailussa, siitä kiitos sekä HRF:lle että paikallisille seuroille ja arvokasta vapaaehtoistyötä tekeville ihmisille!)

paikallinen sääprofeetta ja virallinen varikkokoira

“Epävirallisen naistensarjan” paremmuus jäi ratkaisematta, sillä Carita ei lievästä flunssasta ja auton vaihteensiirron ongelmista johtuen ajanut tätä kauden viimeistä kisaa - onkin reilusti todettava että kuivalla kelillä Merja F oli nopein, sadekelillä nopein oli Carita ja Scuderia Naftalin. Hattua on nostettava myös ja erityisesti Päivi Vuorelle, joka ajoi kaikki kilpailut, vielä uutena tulokkaana, mutta nousujohteisesti, parantaen omia tuloksiaan ja kierrosaikojaan edellisestä kaudesta. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena ja kaikki jaksavat harjoitella ajamista myös kisojen välissä, tulee seuraavasta kaudesta todella mielenkiintoinen!

onko jotain salattavaa? viimeinen strategian hionta?

Tällä kertaa tiimin menestys oli Ekun ja Juhan varassa - molemmat ajoivat hienon kisan ja olivat 5. ja 6. nopeimmat kierrosajoissa, sijoitukset maalissa 6. ja 8. koska sateisella radalla tapahtui jonkin verran spinnauksia ja sijoitukset vaihtelivat useaan otteeseen. Juha oli hetken aikaa jo Merjan edellä ja Ekku ahdisteli Caj Hasselgreniä, mutta….no, toisaalta kisan voittokin meni uudelle tulokkaalle, Tommi Hauhia ajoi ensimmäistä kertaa kisoissa olleella Veemax Mk III B:llä voittoon ja Jape Brandes varmisteli sarjavoiton ajamalla toiseksi Scuderia Naftalinin Veemax Mk IV B:llä. Sateella ei kannattanut riskeerata kalustoa eikä sitä voiton kruunannutta pistettä (yhtä haettiin, kymmenen tuli).

tarkkailijat liikkeellä - millaista dopingia on tänään tarjolla?

Huono-onnisin oli tiimimme Tapani, jonka kisa alkoi hyvin -startissa heti reipas nousu kymmenennestä ruudusta oman sarjansa kuudenneksi ja muistissa hyvä menestys juuri sadekelin kisoissa, kunnes ensimmäisessä oikealle kaartuvassa kurvissa viimeisestä ruudusta startannut Super-Vee ylivoimaisesta vauhdistaan huolimatta tai juuri siitä johtuen päätti asettua jonossa hetkeksi juuri siihen kohtaan, jossa jo oli Tapanin Kaiman. Seurauksena onneksi “vain” vanteiden iskeytyminen yhteen ja molempien ajautuminen radalta ulos. Tapani tuli vielä takaisin radalle, mutta päätti peruuttaa kiihdytysradan puolelle ja parkkeerata sinne turvalliseen paikkaan, koska auto ei kääntynyt kuin oikealle ja radalla on myös neljä vasemmalle kääntyvää mutkaa. Tapanin ensimmäinen kolari ja keskeytys, yhtä kokemusta rikkaampana siis mutta nyt jäi tiimin sisäinen kisa ratkaisematta. Tärkeintä kuitenkin, että henkilövahingoilta säästyttiin ja autokin lienee korjattavissa seuraavalle kaudelle.

Alla Mico Wikströmin kuvasarja ensimmäisen kaarteen kolarista ja kuinka sitten radalta palattiin komialla kyydillä

Emme halua osoitella sormella emmekä ottaa kantaa siihen kuka on syyllinen mihinkin tapahtumaan, mutta jos samat autot säännöllisesti joko aiheuttavat vaaratilanteita tai jopa kolareita (Alastarossakin kaksi kertaa samana päivänä) niin herää kysymys, onko kisojen järjestelyissä jotain vikaa vai onko viat löydettävissä kuljettajien asenteista tai yleensä korvien välistä? Olemme jo aikaisemmin kritisoineet sitä, että suorituskyvyiltään liian poikkeavat autot ajavat samassa lähdössä, se kieltämättä aiheuttaa turhia ohitus- ja muitakin vaaratilanteita. Kaikki kuljettajat eivät myöskään ole taidoiltaan samalla tasolla, on vanhoja veteraaneja, uusia tulokkaita ja lähes ammattimaisia kuljettajia joten kaikkien pitäisi muistaa, että HISTORIC-kisoissa on kuitenkin tärkeintä arvokkaiden autojen ja historian kunnioittaminen, ei “verissä päin” kilpaileminen! Järjestelyihin voimme vaikuttaa yhdessä, HRF:n kautta, asenteisiin voi jokainen vaikuttaa omalta osaltaan.

salaiset aseet?

Varikolla liikkuu monenlaisia huhuja mm protesteista ja annetuista rangaistuksista -ja me kaikki välillä syyllistymme väärän tiedon levittämiseen, joko tahattomasti tai muuten vaan. Haluamme tällä kertaa oikaista yhden huhun - saamamme tiedon mukaan yhtään kanssakilpailijan tekemää protestia jonkin auton laittomuudesta ei ole tällä kaudella (2007) tehty.

Olemme avoimen toiminnan kannalla ja sitä mieltä että paras ilmapiiri saavutetaan vapaaehtoisella ja aktiivisella etukäteisvalvonnalla eli ennen sarjan aloitusta sovittaisin miten katsastetaan ja jopa sinetöidään tietyt kriittiset kohteet moottorissa ja vaihteistossa, jotta niiden suhteen ei tarvitsisi enää kisakaudella turvautua protesteihin ja jälkitarkastuksiin -ja sovitaan yhdessä miten sääntöjä tulkitaan, jos siihen on tarvetta. Tämä malli sopisi erityisesti formuloihin (ja luokkiin joissa on useita samanmerkkisiä ja -mallisia autoja) ja sitä käytetään mm. Australiassa F Vee-sarjassa. Menettelyä olemme ehdottaneet (jopa vapaaehtoisuuteen perustuvana) jo muutama vuosi sitten meilläkin Formula Veessä, mutta aina on ollut muutama vastarannan kiiski, joille tällainen avoimuus ei ole sopinut. Kuka tekisi myös ns. koppiautoissa samanlaisen aloitteen tai veisi asiaa eteenpäin muillakin foorumeilla? Mitä mieltä on HRF? Löytyykö todellisia herrasmiehiä ja -naisia kerhon johdosta tekojen tasolla vai tyydytäänkö juhlapuhefraseologiaan? (seuraava askel olisi viedä asia myös kansainväliselle tasolle - F Vee -luokassa sovimme joitain vuosia sitten ruotsalaisten kanssa yhteisistä säännöistä, mutta niiden käyttäjiksi ja -valvojiksi jäi vain suomalaiset….yritä tässä sitten edistää kansainvälistä yhteistyötä ja historic-henkeä, kun siihen sitoutuminen tuntuu niin vaikealta eräissä piireissä)