Jurvan kisat Botniaringillä
Toinen kisaviikonloppu alkoi aurinkoisesti - harjoitukset sekä aika-ajot lauantaina ajettiin kuivalla kelillä, mutta sunnuntaina sitten alkoikin sade joka väritti molempia lähtöjä ja sekoitti pakkaa moneen kertaan.
Jo edellisessä raportissa nopeaksi haukuttu Carita osoitti olevansa Suomen nopein naispuolinen Formula V -kuljettaja voittamalla ylivoimaisesti “naistensarjan” molemmissa kisalähdöissä, vaikka joutui ensimmäiseen lähtöön starttaamaan mm. Euroopassa mitaleja saavuttaneen Merjan (Fischer) takaa. Suomessa kuljettajien taso on eurooppalaista korkeampi, edes paikalla ollut Ruotsin nopein ei pärjännyt aika-ajoissa Suomen nopeimmalle (Jarmo B) eikä Euroopassa muutaman kuljettajan lähdössä pärjääminen vastaa täkäläistä kisaa, jossa lähtöruudukossa oli nytkin 14 autoa.
Tiimin nopein kuljettaja Jurvassa oli Tapani, joka oli ensimmäisessä lähdössä suomalaisista neljänneksi nopein ja jätti taakseen mm. toisessa kisassa palkinnoille yltäneen Jyrkin (Laine). Myös Carita olisi ohittanut Jyrkin, elleivät lippumiehet olisi keskeyttäneet kisaa kierrosta liian aikaisin!!!! Nyt eroa jäi Jyrkin eduksi maaliviivalla vaivaiset 0.3 sekuntia, mutta Caritan nopein kierros oli sekunnin Jyrkiä parempi, hyvä osoitus Autodynamics-formuloiden tasaisuudesta ja nopeudesta. Tiimin keskinäiset aikaerot eivät olleet merkittäviä, järjestyskin pysyi lähes samana, poikkeuksena Juhan ekassa lähdössä ajama Ekkua nopeampi kierrosaika, jonka Ekku “kuittasi” toisessa lähdössä edukseen.
Roadsport-luokassa ajava Jesse ei vieläkään saanut omaa Supraansa viivalle, vaan joutui tyytymään vanhaan Kadettiin, jolla tosin viimeksi tuli voitto Ahvenistolla - nyt sadekeli ei suosinut tuota ajopeliä eikä auton säädöt ja tekniikka (liian kova alusta, kuluneet renkaat jne) muutenkaan olleet sellaiset että aivan kärkivauhtiin olisi yltänyt. Monen sattuman summana oli pienoinen pyörähdys ekassa startissa ja kanssakilpailijan muotoilema takakulma (pläkkisepälle asiaa…) ja ajot jäivät tällä kertaa siihen. Parempaa on kuitenkin luvassa…
Tällä kertaa erityiset kiitokset menevät Antille (Manninen) joka herrasmiesmäisesti osasi antaa tilaa muille, huomatessaan että omassa autossa oli jarruissa toivomisen varaa. Varsinkaan sadekelillä ei kannata riskeerata oman eikä muiden kaluston kohtaloa, puhumattakaan että aiheuttaisi henkilövahinkoja varomattomalla ajolla. Samaa kiitosta ei voi tällä kertaa antaa mukana olleelle Formula Ford-kuljettajalle, joka muiden kärkipään kuskien kertoman mukaan ajoi suorilla kovaa, työntyi väkisin eteen ja paremmilla jarrutehoillaan aiheutti lukuisia vaaratilanteita. Aivan turhaan, sillä tuossa luokassa ei ole muita kilpailijoita. Toiminnallaan hän sai ainakin Jarmon hihat palamaan - viisaana miehenä Jarmo poistui radalta kalusto ehjänä, mutta ymmärrettävästi mieli mustana.
Erityiset onnittelut Jyrkille (auto nro 18) joka nousi toisessa lähdössä hienosti, epäonnistuneen ensimmäisen lähdön jälkeen. Taisi olla annos “pohojalaasta sisua” tai sitten Eeva oli sanonut ettei ole kotiin tuleminen ilman pokaalia 
Ja vielä pitää mainita loistavat majoitusjärjestelyt aivan radan lähistöllä - ystävällisempää palvelua ei voisi toivoa, kiitos Margit & Jorma!